Kirjoitettu luettavaksi on Laura Lindstedtin pitkä essee, jossa käydään läpi lukemisen ja ääneen lukemisen historiaa ja määritellään kirjallisuuden piirteitä taiteenlajina.

Lisäksi Lindstedt pohtii äänikirjoja tarjoavien ”kuunteluaikapalveluiden” todellista luonnetta sekä vaikutusta sanataiteisiin yleensä. Mitä lukeminen on? Onko äänikirjan kuunteleminen lukemista? Onko kirjallisuuden erityispiirteenä nimenomaan se, että se otetaan vastaan lukemalla? Vai onko kirjallisuus vain ”tarinoita”, jotka voidaan aivan hyvin kuunnellakin, miksei myös kertoa edelleen hieman toisessa sanamuodossa?

Esseen pohjana on puheenvuoro, jonka Helsingin Sanomat julkaisi loppuvuonna 2019. Teksti herätti voimakkaita reaktioita, ikään kuin Lindstedt olisi ”vastustanut” äänikirjoja tai arvostellut ihmisiä, jotka mielellään niitä kuuntelevat. Pääargumentti oli kuitenkin yksinkertainen: kirja ja äänikirja ovat eri asioita – kirja on merkkejä paperilla, äänikirja äänitettyä puhetta, esitystaidetta. Jos tätä ilmeistä eroa ei voida hyväksyä, muuttuu keskustelu kirja-alaa parhaillaan muokkaavasta teknisestä käänteestä mahdottomaksi.

Nyt Bokeh-esseevihkona julkaistava teksti on huomattavasti laajennettu ja syvennetty versio HS:n esseestä. Lindstedt käy huolellisesti läpi viimeaikaista keskustelua ja ehdottaa myös ratkaisua tilanteeseen, joka on johtamassa siihen, että kirjallisuuskin siirtyy ”alustatalouden” toimintamalliin.

Käsityönä sidotun, numeroidun julkaisun editio on rajoitettu 170 kappaleeseen.

Esseevihko on myynnissä Bokeh-kaupassa. Turussa sitä myy Sammakon kirjakauppa ja Helsingissä kirjakauppa Nide.