Kolme pyhää ovat Assisin pyhä Franciscus, Jeanne d’Arc ja protomarttyyri Stefanos.

Tutustun heihin julkisesti tässä pienessä esseekirjassani, jossa yritän kertoa itsestäni niin vähän kuin mahdollista. Omakohtaisen esseistiikan kirjoittaminen käy pitkän päälle raskaaksi, ei vain väistämättömän itsekeskeisyyden vuoksi. Pelkään, että aineisto loppuu. Olen nähnyt, kokenut ja lukenut rajallisesti.

Siksi halusin hankkia uutta, tutustua muinaisten aikojen ihmisiin, joita kristikunta on vuosisatojen ajan pitänyt pyhinä.

Miksi juuri he? Siihen en osaa kunnolla vastata. Kirjan alkuhahmo periytyy vuosien takaa. Nämä kolme alkoivat vetää minua puoleensa. Franciscus ja Jeanne eivät ole yllättäviä puoleensavetäjiä. Heistä ollaan koko ajan hirvittävän kiinnostuneita. Kirjoitin nähdäkseni heidän kasvonsa tuhat kertaa kerrottujen tarinoiden takaa. Tunnen onnistuneeni. Olemme nyt sinutteluväleissä. (Tämä ei lupaa mitään kirjani annettavasta lukijoilleni.) Stefanos on oudompi valinta, merkillinen tapaus muutenkin. Hänestä ei tiedetä mitään muuta kuin se, mitä Apostolien tekojen alussa kerrotaan. Muu on perimätietoa ja uskon tuotetta. Yritin pärjätä näillä aineksilla. Stefanos on näistä kolmesta pyhimyksestä vierain mutta samalla minulle itselleni henkilökohtaisesti merkityksellisin. Syy on yksinkertainen ja kerrotaan kirjassa (harvoja kohtia, joissa minun oli pakko selostaa lyhyt hetki omasta elämästäni).

Tein Kolmesta pyhästä myös seitsemän kappaleen taiteilijakirjaedition. Se perustuu leikkaamattomiin ja sitomattomiin painoarkkeihin ja on tekstisisällöltään identtinen painossa viimeistellyn kirjan kanssa.